Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Satoi koko päivän, pari kertaa pitäen vähäsateisempaa taukoa. Lämmintä oli 7-8 astetta.

Aamulla soitin sinipyrstön laulua avoimesta ikkunasta. Sen jälkeen kuulin kuin kirjosiepon ääntä, mutta en sen kummemmin tunnistanut sitä. Sitten puoliltapäivin sateen hieman rauhoituttua panin taas laulun soimaan ja lähdin valorysille, missä sinipyrstön tapasin toissapäivänä. Siellä kuulin äänen "krak", hieman sinirinnan tapaan, mutta kuitenkin selvästi erilaisen.

-----

-Nyt taitaa olla sinipyrstö, arvelin.

-----

Ja pöheikon siimeksestä ilmestyi esiin hyvin punarinnan värinen, vaaleanruskea lintu, jota ensiksi jopa pidin punarintana. Lintu kuitenkin raksutti oudosti ja sitten aloin erottaa värejä, kupeiden oranssin ja jopa sinisen pyrstön (mikä kuitenkin kunnolla näkyi vasta kuvassa, kuva vas., lintu keskellä kuvaa). Sain muutaman kuvan 40-millisellä, mutta sitten lintu häipyi saunaa kohti. Alkoi kuulua ääni "viht", joka oli juuri kirjosiepon ääntä tai paremminkin virtavästäräkin ääntä muistuttava. Lintu oli selvästi ihmeissään asemalta kuuluvasta linnunlaulusta, ja se etsiskeli laulun aiheuttajaa lammenrannasta. Jostain syystä se ei kuitenkaan mennyt asemalle ääntä kohti. Sitten en enää sitä nähnyt.

-----

Iltapäivällä alkoi taas kuulua "viht". Menin etsimään äänen aiheuttajaa, joka lopulta löytyi pajukosta vähän kauempaa. Sinipyrstö etsiskeli syötävää maasta, istuskellen väliin pajuissa. Se oli arka, mutta ei niin hullunarka kuin esim. virtavästäräkki ja päästi lähimmillään n. 10 m päähän. Läheltä kuului linnun kolmaskin ääni, hiljainen kitinä hieman peukaloisen tapaan.

-----

Sinipyrstö on ilmeisesti naaras (joka on saman värinen nuoren koiraan kanssa), koska se ei alkanut laulaa kuullessaan laulua koneelta. Kuitenkin se selvästi reagoi lauluun, ja alkoi äännellä ja etsiä. Todennäköisesti se on sama lintu kuin toissapäivänä, vaikka eilen laulua soittaessani en sitä huomannutkaan. Tuskin niitä kovin monia täällä on. Samat punarinnat, peukaloiset ja rautiaiset löytyivät tänäänkin, jotka eilen olivat paikalla. Sinirintoja en kuullut, joten ne ehkä jatkoivat matkaa. Niin, tunturissa oli taas kivitasku.

-----

Sinipyrstökuvat eivät ole mitään laatukuvia, mutta eipä niitä 40-millisellä varsinkaan tässä kelissä voi arasta pikkulinnusta saadakaan. Valotusaika oli 1/250 s. luokkaa ISO 800-herkkyydellä. TH

-----

P.S. Sinipyrstö on kuitenkin koiras. Illalla kahdeksan aikoihin mennessäni saunaan kuulin sen hiljalleen laulaa lurittelevan Kuutsjärven lounaispuolen törmän koivuissa. Sade oli lakannut, ja illan alkaessa hämärtää se sinipyrstömäiseen tapaan alkoi laulella. Yleensä ne laulelevat kesäöisin juuri yöaikaan, tosin parhaaseen aikaan päivälläkin.