Wednesday, August 26, 2009
Tiistai 25.8.2009
Aamu alkoi kylmissä merkeissä kaminan yöllisen kipinäkadon vuoksi. Sade oli rummuttanut koko yön teltan kattoa ja ensimmäisen yön jännitys painoi silmäluomia. Päivä valkeni usvaisena.
Aamulla pääsimme ottamaan ensimakua Lapin luonnon moninaisuudesta diashown avulla. Keskustelimme mm. kiirunoista, riekoista sekä kanahaukoista. Esiin nousi myös mahdollinen teoria tappajaoravista, jotka kuljettavat kiirunoiden irtopäitä puiden latvoihin. Syytä tällaiseen brutaaliin väkivaltaan ei paatuneinkaan ornitologi uskalla arvailla.
Maittava lounas sisälsi perunoita nakkikastikkeella höystettynä. Lounaan jälkeen lähdimme valloittamaan Värriö 1 –tunturia. Koko aamun sumuisena jatkunut sää selkeni kuin taikaiskusta suunnistaessamme matkaan.
Kivisen nousun jälkeen eteemme avautui henkeäsalpaavan kaunis tunturimaisema. Ruska alkoi jo näkyä riekonmarjoissa ja mustikanvarvuissa.
Matkan edetessä söimme runsaasti mustikoita ja uskaltauduimme maistamaan myös riekonmarjoja. Riekonmarja tunnettakoon tästä lähin sekä riekon että labradorinnoutajan herkkuna.
Tepsu, luotettava marjakoira.
Pysähdyimme huipun tuulisimpaan kohtaan kuulemaan keräkurmitsanaaraan mielenkiintoisesta elämäntavasta. Kesäkurpitsa saattaa pesiä usean eri koiraan kanssa kesän edetessä. Samalla tunturilla on tavattu jopa kuusi saman naaraan pesyettä. Naaras munii yleensä kolme munaa kerralla ja jättää koiraat hautomaan.
Laskeuduttuamme tunturilta löysimme itsemme luppoviiksien takaa. Ehkä tämä houkutteli taviokuurnapariskunnankin kurkistamaan kuusen alta. Innokas luontoharrastaja (metsäylioppilas) bongasi paikalta myös kuusessa ruokailevan nälkäisen talitiaisen.
Totta kai päivään kuului myös huumoria.
”Mikä on parasta, mitä Turusta voi tulla? -Tyhjä pendolino.”
- Lennart Saari
Kirjoittajat: MJ, MK, TM
<< Home