Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Klo 11.10 Värriö III:n itärinteen poronraadolle näkyikin pilvien läpi punertava puolipallo (k JS), jonka me tulkitsimme auringoksi. Kaamosaika on siten loppumassa näin loppiaisena.

Toinen poronraato löytyi alle sadan metrin päästä. Raatoja tutkiessamme arvelimme porojen tulleen ilveksen tai ahman tappamiksi. Mitään jälkiä ei enää paikalla näkynyt, ja tapaukset olivat sattuneet ehkä viikko sitten. Otimme korvat talteen (k JK), jotta poronomistajat saavat korvauksen vahingostaan. Korpit olivat nokkineet raatoja jo aika lailla.

Kolmosen itäpuolella oli hetkeä aikaisemmin ollut männyssä hakomassa metso, joka oli tullut kuvatuksi kaksi päivää sitten viereisestä puusta. Kävimme uudelleen katsomassa metsoa myöhemmin, jolloin sitä ei puusta enää löytynytkään. Asia selvisi mentyämme lähemmäksi - metso oli mennyt puun tyvelle lumikieppiin. Sieltä se sitten pölähti lentoon, mutta onneksi "tykkimiehet" olivat tilanteen tasalla, ja pöläys tuli ikuistettua (vas.kuva TH, kesk. ja oik. JK). Metso istahti katselemaan tilanteen kehittymistä mäntyyn kamerankantaman päähän, mutta oksien katveeseen.

Korppien lisäksi muita lintuja tai eläimiä emme päivän kuluessa tavanneetkaan. Sen sijaan maisemat olivat ihailun kohteena vielä Sauoivan ympäristössäkin. Ihailulle puitteita antoi myös sää, joka oli puolipilvinen ja pakkasella toistakymmentä astetta, luoden komeita taustoja tunturimetsille (k TH).

Illalla tapasimme asemalla myös jo hieman villiintyneen kettu-ystävämme. Se oli päivän aikana käynyt syömässä jätettyjä herkkupaloja, eikä malttanut välttää palvikyljen muodossa tullutta kiusausta illallakaan. Tosin se hieman epäröi, tullako vai eikö tulla.