Thursday, January 08, 2009
Kuutamokeikalla / On the moonlightning
Pakkasia pitelee vain. Nyt oli jo hieman vähemmän kuin eilen, mutta 20-30 astetta löytyi riippuen paikasta. Aamulla hieman sateli lunta, mutta puolenpäivän paikkeilla pilvipeite siirtyi pohjoiseen, ja kuu-ukkokin tuli näkyviin loppupäiväksi. Iltapäivällä alkoi sitten tuulla kovasti, mikä teki kelistä hyisen.
Yleensä täällä kun ilma alkaa lauhtua, ensin alkaa tuulla kovasti, mutta pakkanen on siinä vaiheessa vielä kova. Tällöin on vaikea uskoa, että lämpimämpää on tulossa. Näin esim. kerran, kun tunturissa oli 26 astetta pakkasta ja tuuli 7 boforin voimalla. 50 asteen pakkasessakaan ei ollut niin kylymää-ä-ä...
-----
Venäläiset huopatossut ovat kuitenkin hyvä lääke kylmyyttä vastaan, siis jaloille, jotka yleensä pakkasesta kärsivät. Sen totesin tänäänkin. Jalkoja ei palellut vähääkään. Yleensä luotetaan Suomessakin kuitenkin huopaan, on huopakumisaappaat. Niissä on vain monesti jouduttu kärvistelemään kylmästä. Nykyaikana ei kuitenkaan ilmaston lämmetessä ym. syistä juuri kukaan tarvitse huopatossuja, kaipa siksi niitä ei meillä valmisteta, tietääkseni.
Tänään näimme urosteeren, pitkästä aikaa itäpuolella. Se ruokaili koivussa (k. ylh. vas. JS, oik. TH) Väliojan itäpuolen metsomaastossa. Metsokin sillä oli seuranaan, nimittäin naarasmetso (jälleen koppelo yllättävästi ylämaissa). Koppelo hakoili männyssä muutaman kymmenen metrin päässä, ja kun koppelo karkasi meitä, niin teerikin lähti saman tien matkaan. Molemmat löytyivät sitten parin sadan metrin päästä taas lähekkäin. Liekö niillä nyt sitten mitään vispiläkauppaa ollut, vaikka kuu romanttisesti loistikin...?
Yleensä täällä kun ilma alkaa lauhtua, ensin alkaa tuulla kovasti, mutta pakkanen on siinä vaiheessa vielä kova. Tällöin on vaikea uskoa, että lämpimämpää on tulossa. Näin esim. kerran, kun tunturissa oli 26 astetta pakkasta ja tuuli 7 boforin voimalla. 50 asteen pakkasessakaan ei ollut niin kylymää-ä-ä...
-----
Venäläiset huopatossut ovat kuitenkin hyvä lääke kylmyyttä vastaan, siis jaloille, jotka yleensä pakkasesta kärsivät. Sen totesin tänäänkin. Jalkoja ei palellut vähääkään. Yleensä luotetaan Suomessakin kuitenkin huopaan, on huopakumisaappaat. Niissä on vain monesti jouduttu kärvistelemään kylmästä. Nykyaikana ei kuitenkaan ilmaston lämmetessä ym. syistä juuri kukaan tarvitse huopatossuja, kaipa siksi niitä ei meillä valmisteta, tietääkseni.
Tänään näimme urosteeren, pitkästä aikaa itäpuolella. Se ruokaili koivussa (k. ylh. vas. JS, oik. TH) Väliojan itäpuolen metsomaastossa. Metsokin sillä oli seuranaan, nimittäin naarasmetso (jälleen koppelo yllättävästi ylämaissa). Koppelo hakoili männyssä muutaman kymmenen metrin päässä, ja kun koppelo karkasi meitä, niin teerikin lähti saman tien matkaan. Molemmat löytyivät sitten parin sadan metrin päästä taas lähekkäin. Liekö niillä nyt sitten mitään vispiläkauppaa ollut, vaikka kuu romanttisesti loistikin...?
Urosmetsojakin kyllä löytyi sitten jonkin matkan päästä Pikku Saun länsipuolelta. Kaksi homenokkaista istuskeli rauhassa lähes aukealla, muristan lakialueen kitumännyssä. Siinäpä olisi ollut verenkiertoa kiihdyttävä näky huurremetson metsästäjälle, mutta meille riitti saaliiksi kuvia metsoista kuu taustalla (k JK). Vas. Metso (JS), taustalla Nuorttitunturi . Metso lennossa (JK).
-----
Labels: ahma, ilves, lämpötila, metso, teeri