Sunday, August 24, 2008
Retki Nuorttitunturille
Sunnuntaina ohjelmassa oli retki joko Nuorttitunturille tai Värriö kakkosen ja kolmosen välissä sijaitsevaan Syväkuruun. Edellisen yön sade jatkui aamulla tihkuna ja näkyvyys oli heikko. Tämä karsi Nuorttitunturille lähtijöitä. Viisi nohevaa metsäylioppilasta lähti säästä huolimatta suunnistamaan kohti kahdeksan kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsevaa Nuorttitunturia.
Nuorttitunturin retken aikana oli tarkoitus tutustua rajavyöhykkeen luontoon sekä kiikareilla tähyillä luontoa rajan takana ja vertailla mahdollisia eroja.
Vajaan kahden tunnin tihkusateessa kävelyn jälkeen saavuimme Kynsivaaran ja Nuorttitunturin välissä olevalle porokämpälle. Kämpällä joimme kahvit ja odottelimme hieman sään selkiämistä. Jo kämpälle saavuttaessa saimme otettua hyviä kuvia Nuorttitunturista. Valtakunnanraja kulkee tunturin huipun kautta ja raja on varsin hyvin nähtävissä kaukaakin.
Nousu tunturiin oli jyrkkä, mutta tunturikoivujen jäädessä alapuolelle avautuivat komeat maisemat. Sää oli kirkastunut ja näkyvyys oli noin kaksikymmentä kilometriä. Sauoiva ja Värriötunturit näkyivät kirkkaana, mutta noin 30 kilometrin päässä oleva Korvatunturi ei tällä kertaa erottunut usvasta.
Valtakunnanraja erottui selkeästi maisemassa. Kymmeniä metrejä leveä avoimeksi raivattu kaistale näkyi lähes kymmenen kilometrin päästäkin. Silmiinpistävämpi ero rajalla oli kuitenkin maiseman yleissävy, joka on mahdollista erottaa jo kaukaa, aina Värriötuntureilta asti. Poronhoitoa on vain Suomen puolella, mikä oli selkeästi havaittavissa poronjäkälien runsaudessa. Venäjän puolella olevat koskemattomat jäkäliköt loistavat vaaleina, ja erottuvat selkeästi Suomen laidunnetuista alueista.
Venäjän koskemattomat jäkäliköt ovat saaneet olla rauhassa. Poronhoito on sijoitettu Kuolan niemimaalle ja lähimmät villipeurat ovat Lapin kansallispuistossa noin kahdeksankymmentä kilometriä Nuorttitunturista itään. Heti rajan takana näyttäisi olevan runsaasti ruokaa villipeuroille tai poroille. Mikä lienee syynä niiden puuttumiseen?
Tyynessä säässä räkkää oli kiusaksi asti tunturin huipullakin. Outamailla ja jängillä pieniä ystäviä oli sitäkin enemmän. Muutama poro oli tunturissa räkkää paossa. Kolmesta hirvaasta komein oli jo aloittanut verinahan kelomisen sarvistaan.
Lyhyen kuvaussession jälkeen lähdimme laskeutumaan takaisin porokämpälle ja kahvitaukoa. Jätimme poromiehille muistoksi kelopuuusta veistetyn vieraskirjan sivun. Kämpältä jatkoimme matkaa kohti Kuutsjärveä ja Värriötä. Matkalla törmäsimme harvinaisen komeaan keloon.
Mikko Alhainen
Kuvat Mikko Alhainen ja Osmo Suominen
Retki Syväkurun maisemiin
Toinen retkikunta, joka kattoi suurimman osan osallistujajoukosta, suuntasi Syväkyruun. Lyhyempi matka sai suurta kannatusta kostean sään ja useita riivavan flunssan takia.
Reitti alkoi jo aiemmin tutulla Värriö ykkösen ylityksellä. Siitä jatkettiin kakkoselle, jonka toisella puolella Syväkuru sijaitsee. Noustessa yritimme kiikareilla etsiä toista retkikuntaa Nuorttitunturilta -tuloksetta. Selväksi kyllä tuli ero jäkäläpeitteessä poroaidan länsi- ja itäpuolella, minkä toinen retkue vahvisti. Värriö kakkoselle jatkaessa kävimme katsomassa ”itsemurhakuusikoita”, joita oli alunperin tarkoitus käydä katsomassa lauantaina.
Syväkurua tähyilimme Kakkosen laelta. Itse kurua ei puita näkynyt, mutta maisemia kelpasi katsella eväitä syödessä. Eväät syötyämme jatkoimme matkaamme Värriö kakkosta alas takasin asemaa kohti. Matkalla huomasimme jännittävän jätöksen, joka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastui karhun tekeleeksi, tosin vanhaksi sellaiseksi.
Matkalla keskustelimme vesien suojelun eroista maa- ja metsätaloudessa. Mielenkiintoa herätti mm. metsätalouden huomattavasti tiukemmat vesiensuojeluvaatimukset. Kävimme katsomassa myös villapajua (Salix lanata), mikä vaatii kasvaakseen virtaavan veden. Villapajua esiintyy yleisesti Venäjällä ja se on itäisyytensä vuoksi luonnonvaraisena Suomessa harvinainen.
Loppumatkasta kävimme kuvaamassa ja ihastelemassa kahden pari vuotta sitten kuolleen poron luurankoa. Porot olivat ilmeisesti jäkälästä taistelleessaan takertuneet sarvistaan toisiinsa ja nääntyneet lopulta kuoliaiksi. Poroista ei ollut jäljellä kuin kasa luita.
Anu Akujärvi, Satu Laaksonen ja Petri Latva-Käyrä
Kuvat: Petri Latva-Käyrä
