Wednesday, August 20, 2008
20.8.2008 Dioja, historiaa sekä autiotupa
Aamu alkoi kevyen sateisena, mutta onneksi ohjelma aloitettiin diaesityksellä Värriöstä ajalta ennen digikameroita. Väsymyksestä huolimatta upeat maisemat, hämmästyttävät eläinkuvat sekä historian havinaa uhkuvat henkilöpotretit valtakunnanrajan molemmin puolin kiinnostivat kovasti kaikkia, erityisesti kurssin kuvauksenharrastajia. Etummaisena useat hienot kuvat metsoista toivat esille Teuvo Hietajärven ammattitaidon ja innostuksen luontokuvausta kohtaan. Useampi sata kuvaa pitivät mielenkiinnon helposti yllä koko esityksen keston ajan, eikä ihailevilta huokauksiltakaan vältytty.
Kahvin jälkeen siirryimme tutustumaan lyhyen luennon avulla Lapin metsätalouden historiaan. Saimme heti aluksi kuulla mm. Kemijoen suuresta merkityksestä koko Lapin metsätalouden elämänlankana, erityisesti rahtiliikenteen osalta. Tämän jälkeen kävimme Lapin metsäteollisuuden eri aikakaudet läpi aina aikaisesta riistataloudesta nykypäivän selluteollisuusaikaan saakka. Samalla pohdittiin tulevaisuuden näkymiä nyt, kun sellu- ja paperiteollisuudella menee aikaisempaa heikommin Lapissa. Voisiko sahateollisuuden sivutuotteiden tulevaisuus Lapissa olla bioenergiassa?
Koska Kuusamon Pölkky Oy on noussut merkittäväksi tekijäksi Koillis-Lapissa ja eräs kurssilaisista oli sattunut käymään lukion Pölkyn toimitusjohtajan pojan kanssa, oli hänelle annettu tehtäväksi selvitellä hieman Pölkyn taustoja, toimintaa ja tulevaisuutta. Joten ei muuta kuin toimitusjohtajaa haastattelemaan. Yhteenvetona tästä haastattelusta kuulimme mielenkiintoisia näkemyksiä mm. metsien suojelusta, kuljetustukien suuruudesta Suomessa (erityisesti verrattuna Ruotsin käyttämiin tukiin) sekä sijainnin hyväksikäyttämisestä. Vahvuuksina yhtiön toiminnoissa mainittiin työvoiman saanti, sen vähäinen vaihtuvuus sekä raaka-ainepohja, heikkouksina sijainti, rahtikustannusten nousu sekä puutavaran arvosaanto verrattuna esim. Etelä-Suomeen. Tulevaisuudessa on pyrittävä entistä paremmin sopeutumaan asiakkaiden vaatimuksiin sekä parempaan tehokkuuteen. Osakkuusyrityksenä Kuusamon Hirsitalot Oy:n kautta Pölkyllä on mahdollisuus monipuoliseen ja pitkälle vietyyn puutavaran jalostukseen. Lopuksi meitä kaikkia kehotettiin käymään Kuusamossa ja Pölkyn sahalla. Se on hieno paikka se!
Näkymät Rakitsavaaran laelta. Vasemmalla Sauoiva ja oikealla Nuortti.
Tekijät: Antti Leikas et. Osmo Suominen
Kuvat: Osmo Suominen
Kahvin jälkeen siirryimme tutustumaan lyhyen luennon avulla Lapin metsätalouden historiaan. Saimme heti aluksi kuulla mm. Kemijoen suuresta merkityksestä koko Lapin metsätalouden elämänlankana, erityisesti rahtiliikenteen osalta. Tämän jälkeen kävimme Lapin metsäteollisuuden eri aikakaudet läpi aina aikaisesta riistataloudesta nykypäivän selluteollisuusaikaan saakka. Samalla pohdittiin tulevaisuuden näkymiä nyt, kun sellu- ja paperiteollisuudella menee aikaisempaa heikommin Lapissa. Voisiko sahateollisuuden sivutuotteiden tulevaisuus Lapissa olla bioenergiassa?
Koska Kuusamon Pölkky Oy on noussut merkittäväksi tekijäksi Koillis-Lapissa ja eräs kurssilaisista oli sattunut käymään lukion Pölkyn toimitusjohtajan pojan kanssa, oli hänelle annettu tehtäväksi selvitellä hieman Pölkyn taustoja, toimintaa ja tulevaisuutta. Joten ei muuta kuin toimitusjohtajaa haastattelemaan. Yhteenvetona tästä haastattelusta kuulimme mielenkiintoisia näkemyksiä mm. metsien suojelusta, kuljetustukien suuruudesta Suomessa (erityisesti verrattuna Ruotsin käyttämiin tukiin) sekä sijainnin hyväksikäyttämisestä. Vahvuuksina yhtiön toiminnoissa mainittiin työvoiman saanti, sen vähäinen vaihtuvuus sekä raaka-ainepohja, heikkouksina sijainti, rahtikustannusten nousu sekä puutavaran arvosaanto verrattuna esim. Etelä-Suomeen. Tulevaisuudessa on pyrittävä entistä paremmin sopeutumaan asiakkaiden vaatimuksiin sekä parempaan tehokkuuteen. Osakkuusyrityksenä Kuusamon Hirsitalot Oy:n kautta Pölkyllä on mahdollisuus monipuoliseen ja pitkälle vietyyn puutavaran jalostukseen. Lopuksi meitä kaikkia kehotettiin käymään Kuusamossa ja Pölkyn sahalla. Se on hieno paikka se!
Vasemmalla: Märkää, koivua ja Lapissa. Lapin uunilintu (Phylloscopus borealis) tykkää!
Oikealla: Guttaatiovettä juolukan (Vaccinium uliginosum) lehdillä.
Lounaan jälkeen lähdimme katsomaan Hirvaskankaan vanhaa petäjikköä. Petäjikkö oli koskematonta luonnonmetsää, joten keloja oli paljon sekä pystyssä että kaatuneina. Luonnonmetsän merkkejä löytyi paljon myös kääpien ja palokorojen muodossa. Myös lupporaja oli monin paikoin selkeästi havaittavissa. Kävimme samalla keskustelua liikkumisesta luonnonmetsissä. Esimerkiksi poromiehet saavat liikkua petäjikössä poronhoitotöissä mönkijöillä ja moottorikelkoilla. Mikäli kyseessä on erakkohärkien eliminointi, saavat he myös kantaa aseita mukanaan. Myös eettisiä ja ympäristönsuojelun kannalta tärkeitä näkökulmia pohdittiin, käytännön esimerkkinä toimi tavaran toimitus SMEAR-asemalle. Viedäänkö mönkijällä vai pakataanko reppuun ja "marssitaan" tavara paikalle? Samassa yhteydessä pohdittiin myös Värriön asemalle kulkevien mönkijäteiden parantamista, esimerkiksi rakentamalla mönkijäpitkospuut, jolloin luontoa säästyisi, haittapuolena taas kovat rakentamiskustannukset.
Pitkähkön pähkäilyn ja huopaamisen jälkeen päätimme päivän finaaliksi suunnata Hirvasjoen rantaan autiotuvalle. Tupa toimii mm. lepopaikkana poromiehille pitkiä matkoja vaativissa töissä. Odotimme tuvalla olevan kahvit valmiiksi keitettyinä, mutta menninkäiset eivät olleet aivan ajantasalla. Kurssilaisten nimet jäivät tuvan vierasvihkoon jälkipolville ihmeteltäviksi. Innokkaimmat kalamiehet kävivät katsastamassa myös Hirvasjoen kalakantaa, puhtaasta mielenkiinnosta tietty. Tuvalla joku sai neronleimauksen suunnata takaisin asemalle Rakitsavaaran kautta, tietenkin jyrkkää mäkeä ylös. Eikä idea "kengät pysyvät kuivina, mutta paita kastuu" toiminut aivan täysin, sillä ensimmäinen osa jäi puolitiehen. Huipulle lopulta päästyämme näkymät olivat kuitenkin todella komeat. Edes koko matkan kurssilaisia seuranneet ja huipulla todella ärhäköiksi äityneet hyönteiset eivät pystyneet vähentämään näkymien aikaansaamaa ihastusta Lapin kauniiseen luontoon ja jylhiin maisemiin.
Lounaan jälkeen lähdimme katsomaan Hirvaskankaan vanhaa petäjikköä. Petäjikkö oli koskematonta luonnonmetsää, joten keloja oli paljon sekä pystyssä että kaatuneina. Luonnonmetsän merkkejä löytyi paljon myös kääpien ja palokorojen muodossa. Myös lupporaja oli monin paikoin selkeästi havaittavissa. Kävimme samalla keskustelua liikkumisesta luonnonmetsissä. Esimerkiksi poromiehet saavat liikkua petäjikössä poronhoitotöissä mönkijöillä ja moottorikelkoilla. Mikäli kyseessä on erakkohärkien eliminointi, saavat he myös kantaa aseita mukanaan. Myös eettisiä ja ympäristönsuojelun kannalta tärkeitä näkökulmia pohdittiin, käytännön esimerkkinä toimi tavaran toimitus SMEAR-asemalle. Viedäänkö mönkijällä vai pakataanko reppuun ja "marssitaan" tavara paikalle? Samassa yhteydessä pohdittiin myös Värriön asemalle kulkevien mönkijäteiden parantamista, esimerkiksi rakentamalla mönkijäpitkospuut, jolloin luontoa säästyisi, haittapuolena taas kovat rakentamiskustannukset.
Pitkähkön pähkäilyn ja huopaamisen jälkeen päätimme päivän finaaliksi suunnata Hirvasjoen rantaan autiotuvalle. Tupa toimii mm. lepopaikkana poromiehille pitkiä matkoja vaativissa töissä. Odotimme tuvalla olevan kahvit valmiiksi keitettyinä, mutta menninkäiset eivät olleet aivan ajantasalla. Kurssilaisten nimet jäivät tuvan vierasvihkoon jälkipolville ihmeteltäviksi. Innokkaimmat kalamiehet kävivät katsastamassa myös Hirvasjoen kalakantaa, puhtaasta mielenkiinnosta tietty. Tuvalla joku sai neronleimauksen suunnata takaisin asemalle Rakitsavaaran kautta, tietenkin jyrkkää mäkeä ylös. Eikä idea "kengät pysyvät kuivina, mutta paita kastuu" toiminut aivan täysin, sillä ensimmäinen osa jäi puolitiehen. Huipulle lopulta päästyämme näkymät olivat kuitenkin todella komeat. Edes koko matkan kurssilaisia seuranneet ja huipulla todella ärhäköiksi äityneet hyönteiset eivät pystyneet vähentämään näkymien aikaansaamaa ihastusta Lapin kauniiseen luontoon ja jylhiin maisemiin.
Näkymät Rakitsavaaran laelta. Vasemmalla Sauoiva ja oikealla Nuortti.
Tekijät: Antti Leikas et. Osmo Suominen
Kuvat: Osmo Suominen
// posted by Värriö @ 21:19 
