Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Tämä Lappi on joskus syksyisin yöaikaan kylmä paikka. Metsäylioppilaat olivat yhtä mieltä siitä, että makuupussin tulee olla asianmukainen vuodenaikaan nähden (kylmä jos liian ohut, kuten moni huomasi). Eikä kipinää pidetty tarpeellisena ennen aamuista sadetta, jolloin se oli jo liian myöhäistä...










Päivän aikana käsittelimme Värriön tutkimusaseman historiaa ja nykyhetkeä. Värriössä tapahtuvasta tutkimuksesta valtaosa perustuu pitkäaikaisiin havaintosarjoihin (http://www.mm.helsinki.fi/varrio/varrio_fi/tutkimus/Tutkimussarjat/tutkimussarjat.htm), jotka alkoivat noin 40 vuotta sitten. Tällä hetkellä Värriössä rahoituksen ja julkaisujen puitteissa tärkeintä tutkimustyötä tehdään SMEAR asemalla (http://www.mm.helsinki.fi/varrio/varrio_fi/tutkimus/Smear/smear.htm).

Päivän ohjelmaan kuului Värriön tutkimusaseman lähistöön tutustuminen jalkaisin. Meille korostettiin sitä, että on tärkeää olla hikoilemaatta liikaa, jotta tunturin huipun tuulessa ei palelisi. Joten etenimme Värriö 1 tunturin laelle hitaasti, tutustuen matkan varrelle osuneisiin mielenkiintoisiin ja monipuolisiin tutkimuslinjoihin, näytteenottopaikkohin, sekä paikallisiin kasveihin ja eläimiin (eläimiä emme kylläkään nähneet, himpskatti). Alla kuvassa keskellä Korvatunturi 38 km päässä.

Saimme kuulla, että Värriön tutkimusaseman alkuperäisen perustamisidean mukaisesti aseman läheltä täytyi löytyä mahdollisimman kattavasti alueelle tyypillisiä kasveja ja kasvillisuusvyöhykkeitä. Seurasimme kävellessämme kohti Värriö 1 tunturin lakea kuinka kasvusto muuttui nopeasti gradientin mukaisesti. Kulkemamme gradientin pituus on noin yksi kilometri ja siltä löytyy kolme kasvillisuusvyöhkettä: havumetsä, regio subalpina (tunturikoivu) ja regio alpina (paljakka). Gradientilla tutkitaan monia asioita, esimerkiksi: havupuiden siementuotantoa, lumen syvyyttä, hyönteis- ja lintupopulaatiota, sekä petoeläinten talvijälkiä (mm. lukumäärät ja kulkusuunnat).

Porotalous oli luonnollisesti yksi tärkeä puheenaihe tänään ja sitä käsitellään varmasti myöhemminkin kurssin aikana. Poron monipuolinen ruokavalio yllätti monet opiskelijoista. Poro popsii tietysti jäkäliä ja kesäkaudella monipuolisesti heiniä. Varsinkin keväällä metsälauha (Descampsia flexuosa) on erityisen tärkeää vaatimille (tiine naarasporo), koska metsälauhan on todistettu edistävän vaatimien maidontuotannon alkamista. Metsälauhaa esiintyy erityisesti myös metsänuudistusaloilla. Syksyisin poroille maistuvat muun muassa sienet. Talvella mustaluppo (Bryoria fuscescens, viereinen kuva) on Värriön alueella tärkeä ja riittävä ravinnonlähde poroille. Normaalisti porot tarvitsevat talviruokintaa.
Eräs jatkuvasti pöydällä oleva asia on poroisäntien ja petoeläinten, mm.ahmojen, jaettu poroihin kohdistuva mielenkiinto. Ahmoja pidetään monesti ahmatteina, mutta itse asiassa ahmat ovat pääasiassa huonoja metsästäjiä. Ne tarvitsevat tietynlaiset lumiolosuhteet onnistuakseen hyvin metsästyksessään, hangen tulee kantaa ahma mutta ei poroa. Ahmat ovat suojeltuja eläimiä, mutta valitettavasti poroisännille porokarjan suojelu on ensisijaista. Ahmat, pysykää Venäjällä!

Aktiivisen päivämme päätteeksi, ennen maukasta päivällistä, teimme reippaina metsäopiskelijoina mittauksia kahdessa koemetsikössä, jotta keräämiämme tietoja voistaisiin myöhemmin käyttää SMEARiin liittyvän tutkimuksen tukena, esimerkiksi metsän kasvun mallintamisessa.



Stoori:
Jani Männikkö & Tiina Ronkainen

Kuvat:
Osmo Suominen