Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Talvinen sää jatkui tänäänkin. Lämpötilapiirturin kynä piirsi haitariviivaa sen mukaan, satoiko lunta vai paistoi. Parhaimmillaan mittari kipusi kolmeen asteeseen.

Kuntashaaran putoukselta löysin koskikaran pesän vanhasta paikasta kallion kyljestä. Muutamaan vuoteen se ei ole tässä pesinyt. Pesä oli valmis, mutta tyhjä. Kara varmaankin ootastelee kylmien loppumista aloittaakseen muninnan. Lähempänä Urpon päivää olisi hyvä aloittaa.






Käpytikkanaaras löytyi Kuntaskurun itäpuolelta. Eivät kaikki ole lähteneet. Tikka söi männynkäpyjä nälkäänsä, ja sitten istahti hongan latvaan taukoa pitämään. Lähistöllä kaikui metsäviklon laulu.


Ylempää Petäjärinteeltä lähti hiiripöllö kelon kolosta nousten männyn oksalle. Se alkoi varoitella, ja lähestyessäni keloa sekin tuli lähemmäs naapurikeloon varoittelemaan, ollen ilmeisesti naaras.





Kelon kolossa kolmen metrin korkeudella oli siis pesä. Tämä on vanha pöllöjen pesäpaikka tämä, ja hiiripöllö pesi tässä viimeksi kaksi vuotta sitten.


Pesää en yltänyt tarkastamaan, eikä sitä olisi kannattanut tehdäkään. Nimittäin paikalle tuli toinen pöllö, joka ei tyytynyt varoittelemaan. Ilmeinen koiraspöllö, jonka ilmekin oli vihainen, alkoi syöksyillä kimppuuni, ja jouduin väistelemään sitä välttääkseni lähemmän kontaktin. Katsoin viisaimmaksi poistua paikalta.
TH