Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Aamupäivä oli tänään pilvinen, mutta iltaa kohden pilvipeite väistyi - pitkästä aikaa. Illalla täysikuu paistoi kirkkaalta taivaalta. Pakkasta oli 7-10 astetta, yömyöhään vielä enemmän.

Näädät olivat liikkuneet kovasti viime yönä. Ensimmäistä kertaa selvästi totesin, että sama näätä liikkui sekä itä- että länsipuolella tunturijonon. Ylityspaikalla ykkösen ja kakkosen välissä oli kolmen ikäisiä jälkiä, niin että liikennettä näyttää olevan enemmänkin. Aikaisemmin sääntönä on ollut, että on itä- ja länsipuolen näädät erikseen.
Haaskakummun itärinteellä havainnoi huvittava varpuspöllö maisemaa kuusenlatvasta kymmenen aikaan. Tällä kertaa se ei niin kiirettä pitänyt, vaan antoi katsella itseään pidempäänkin. Joskus varttitunnin päästä se vaihtoi kuusenlatvaa sata metriä.

Miksikö huvittava? Siinä on jotain koomista, muutakin kuin ihan pieni koko, kun se puunlatvassa "hallitsee" maisemaa. Petolinnuksi se on jotenkin liian pieni, vaikka on kuin olevinaan petoa.

Mutta huvittavuus haihtuu, kun minipöllö lähtee lentoon. Reippaasti se aaltomaisesti lentäen häviää metsän kätköön. Olen nähnyt sen lähtevän lentoon talitiainen kynsissään (tintti on vähän pienempi pöllöä), ja se lensi kuin kantamusta ei olisikaan. Toinen juttu on se, että hupipöllö voi tyhjentää ruokintapaikan pikkulinnuista, mikä siinä tapauksessa vetää ilmeen vakavaksi.

Loppusyksy ja keskitalvi on varpuspöllön aikaa. Muistan, kun tapasin ensimmäisen varpuspöllöni etelä-Sallassa talvella -70-71. Se oli juuri joulukuun loppua ja tammikuun alkua, ja jäi hyvin mieleen linnun istuessa kuusen latvanipukassa. Hyvin monet havainnot on Värriölläkin tehty juuri joulukuun lopun-tammikuun aikaan. Toinen hyvä aika on loka-marraskuu. Joulukuun alku on ollut hiljaisempaa. Erityisesti puunlatvassa varpuspöllön näkee juuri tähän aikaan, syystalvesta se näyttäytyy usein alempana puussa.

Rakitsan eteläpäässä oli metso ruokaillut katajilla. Sitten se oli ilmeisesti noussut johonkin mäntyyn hakomaan. Tunturin länsipuolella metsokukko oli taas ensin ruokaillut männyssä ja sitten laskeutunut maahan, ruokaillen myös siellä männynneulasilla. Tämä metso pakeni minua maasta, kuten myös naarasteeri parin sadan metrin päässä paikasta.

Yhden poron näin tänään, Haaskakummussa. Skaivoi jäkälää syvältä lumen alta, mutta piti väliin ympäristöä silmällä, ettei sitä yllätettäisi. Ilmeisesti poroilla jäkälän saanti onnistuu suhteellisen hyvin, alkutalven epäedullisista keleistä huolimatta.(maisemakuva Haaskakummusta Rakitsalle päin)
Eerikki näki saukonjäljet Yli-Nuortilla lumilinjan kohdalla. Otus oli mennyt jokea alaspäin. TH