Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Hirvasjoen takana Väliojan länsipuolen kuusikossa oli näätä ollut liikkeellä aamulla. Seurattuani sitä jonkin matkaa, huomasin sen alkaneen kierrellä jäniksen jäljillä. Sitten se löysi makuupaikan, mutta hankikiituri olikin ottanut varaslähdön. Viidentoista metrin päästä jänis palasi hieman takaisin, jolloin näätä huomasi sen ja syöksyi pitkillä kohti. Parinkymmenen metrin kilpajuoksun jälkeen näätä kuitenkin luovutti ja lähti toiseen suuntaan. Näin siinä kilpajuoksussa yleensä käy.

Tullessani alueelle puoli yhdentoista aikaan, jänis lähti minuakin karkuun. Mutta huomasin sen jääneen katselemaan etäämmälle. Pääsin melko lähelle, jolloin jänis ihmetyksekseni meni kuusen alle, etsien kai makuupaikkaa. Minua se ei juuri pelännyt, ja pääsin katselemaan ja kuvaamaan sitä läheltä.

Jätin sen sitten rauhaan ja siirryin katsomaan sen lähtöpaikkaa kuusen alla. Totesin makuupaikan olleen lyhytaikainen, ja jänis oli ensin tullut minuakin katsomaan, ennen kuin pakeni. Minut se kuitenkin päästi sitten lähelle, koska menin niin hitaasti, ja se varmaan huomasi, että minusta ei ole sille pikajuoksussa vastusta. Ja ilmeisesti jänis oli väsyksissäkin, koska tuli taas häirityksi kesken unien.

Näätä oli siis kaikesta päätellen liikkeellä aamulla. Eikä kauaa mennytkään, kun sen jäljet loppuivat kuusen tyvelle. Lepopaikan sijainti ei vielä selvinnyt, ilmeisesti oravanpesä lumisessa kuusessa.

Muistini mukaan on vain kaksi tapausta, jolloin näätä on saanut jäniksen saaliiksi. Paljon on turhia yrityksiä. Näissä tapauksissa kysymyksessä oli sama näätä, joka parin viikon välein sai jänikset. Toisen tapauksen totesin itse - näätä vain yllätti kuusen alla maanneen jäniksen, tappoi sen ja raahasi kaatuneen puun alle piiloon. Nämä tapaukset eivät olleet kaukana tästä paikasta, pari kilometriä, ja sattuivat 80-luvun alussa, ja keskitalvea oli.

Puuhastellessani jäniksen kanssa, 3 tai 4 pyytä sipisi puissa ympärilläni ja pöristeli puusta toiseen. Hankikärpäsenkin näin pyristelevän lumella n. 3 asteen pakkasessa. Puoli kahden aikaan lähistöllä istahti varpuspöllö kuusen latvaan. Se oli huvittavan pieni. Muutaman minuutin päästä sitä oli turha enää etsiä. Se katosi yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin.

Aseman pihapiirissä pyöriskeli kettu seitsemän aikoihin illalla. Se oli kuitenkin varovainen, eikä päästänyt seuraamaan puuhiaan muuten kuin ikkunan läpi. TH