Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Viime päivinä on satanut lunta niin paljon, että alkaa olla jo oikean talven tuntua. Olisi vain vielä pakkasta, mutta sitä oli tänään vain 3-4 astetta. Lunta on tunturimaissa jopa 70 cm, aseman kepissä aamulla 53 cm.

Tänään oli jo selvästi valoisampaa, kaamos on takana. Puolenpäivän aikaan näkyi jopa sinitaivasta, pitkästä aikaa. Tosin lunta sateli tänäänkin.

Havaintoja tuli suorastaan paljon, vuodenaikaan nähden. Aamulla oli viimeöiset saukonjäljet (kuva) etelän suunnasta Kuutsjärven etelä- ja länsipuolella. Liukuri oli ilmeisesti tullut maajalassa Hirvasjoelta Kuutsjärvelle, jatkaen Pirunkurun suuntaan. Iltasaunalla huomasin saukon kierrelleen lammella, käyden myös saunan alla.

Kettu oli käynyt pihassa yöllä ja kulkenut aamulla itään päin polannetta. Rakitsan itäpuolella se pakeni umpiselle jättämättä mahdollisuutta näköhavaintoon.

Saun länsipuolella kuusikkorämiän laidalla oli lintuja aamupäivällä. Urpiaisparvi, parikymmentä yksilöä kiirehti tapansa mukaan koivusta toiseen, siemeniä syöden. Niiden liepeillä hiiripöllö istuskeli kuusenlatvassa, ei tosin näyttänyt kiinnostuneen urpiaisista. Rämiän laidalla oli kaksi mäntyä, joista toisessa istui ukkometso. Toisen männyn se oli jo käynyt läpi.

Tuntsajoen itäpuolen kuusikossa jäniksen makuupaikka osui kulkureitilleni ja pakeneva hankikiituri tuli havaituksi. Joella oli aivan tuoreet saukonjäljet, mutta jäljentekijä pysyi piilossa. Tämä oli eri eläin kuin se yöllä aseman ohittanut yksilö.

Puoli kahden maissa Väliojan länsipuolen sekametsässä nousi viisi naarasteertä kiepeistä puihin. Ehkäpä pehmeä lumi kätki niitä enemmänkin.

Väliojan itäpuolella ja lähempänä Saumuristoja oli ukkometsoja. Joku lähti makuulta kuusen alta, pari istuskeli hakomassa harvoissa männyissä ja yksi tuli jostain lentäen korkealla ohi. Samalla pari mustaa lintua lähti lentoon männyistä jo kaukaa, ollen joko metsoja tai korppeja. Siitä eteenpäin jängän taakse, ja siellä kaksi erillistä homenokkaa näkyi jo kaukaa, ruokaillen huurteisissa, kitukasvuisissa ronimännyissä.

Tämä alue onkin metsojen - tai mettojen omaa maata, nimenomaan huurremetsojen. Näihin aikoihin, kun huurretta ja tykkyä alkaa kertyä puihin, urosmetsot nousevat alavilta mailta tänne harvoihin tunturisekametsiin asumaan. Huurrepuissa linnut näkyvät kauas, ja se on varmaan syy siihen, että niiden on helppo kertyä parviksi. Parvissa on myös turvallisempaa. Harvoin tapaa täällä jäänteitä metsontaposta, kun taas kevätsoitimen liepeillä niitä tapaa enemmän. Mutta kyllä tänne on kotkalla ja kanahaukallakin oikeus tulla yrittämään.

Metsästäjät sen sijaan eivät tänne rauhoitusalueelle pääse. Yleensäkään Suomen tasavallan alueella ei enää aikoihin ole huurremetsoja metsästetty. On jo yli kolmekymmentä vuotta siitä, kun metsoja sai metsästää marraskuun loppuun asti, jolloin pohjoisvaltakunnassa oli jo näitä hakomalintuja puissa. Sen sijaan Venäjän taigalla ja Ruotsin jahtimailla latvalintumetsästys on sallittua, muutenkin kuin kameralla. Ja ainakin Ruotsin puolelle innokkaimmat suomalaiset alan harrastajat suuntaavat sitten kulkunsa.

Hämärissä varttia vailla kolme pörähti edestäni karkuun palokärki Hirvaskankaalla. Se oli purkamassa kuolleen männyn kaarnakuorta, kun tuli yllätetyksi. Yllätys se tapaaminen oli minullekin ja sukupuolen määritys jäi niin ollen tekemättä. Mutta mukava havainto se silti oli. TH