Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Kävin tarkastamassa paikan, jonne näätä jäi makuulle 13.11. En löytänyt poistumisjälkiä, joten on luultavaa, että näätä ei ollutkaan jäänyt makuulle oravanpesään. Tosin lunta oli satanut päälle, mutta jäljen olisi pitänyt näkyä. Näätä oli käynyt puussa, mutta luulen sen puittaneen pitkästi, ja jäljittäjät tulivat näin iltahämärissä hämätyiksi. Yleensä näätä poistuessaan makuupaikalta jättää selvät jäljet.

Löysin sen sijaan tuoreen jäljen tänään parin kilometrin päästä, mahdollisesti saman näädän. Vajaan sadan metrin seurannan jälkeen huomasin hangella möykyn (kuva vas.) ja pakojäljet. Selvittelin tilannetta ja löysin kuusen alta kaivupaikan. Näätä oli kaivanut maasta koppelon suolimöykyn, jossa oli vähän lihaakin. Sitä se oli kävellen kantamassa johonkin klo 13. jälkeen päivällä, kun huomasi jäljittäjän ja pakeni. Kauempana se ylitti minun jälkeni, mikä varmisti tilannearvioni.

Vähän matkan päässä nousi metso kuusen latvaan (kuva oik.). Se oli melko lähellä näätää ja varmasti tietoinen sen liikkeistä. Alueella oli toinenkin metso ja ukkoteeri. TH