Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Harmaa, tyyni päivä. Pilvet roikkuvat matalalla, putoamaisillaan. Tunturien laet ovat jo niiden peitossa. Aurinko suorastaan paistaa poissaolollaan. Itäkairan vuosi pitää lomaa.

Niin luulisi, mutta elämä jatkaa vakaata, rauhallista kulkuaan. Poissa ovat muuttolinnut ja sääskistä on vain muisto jäljellä. Mutta nisäkkäät ovat edelleen täällä. Joku nukkuu jossain kuusen alla, toinen kulkee, jopa laukkaamalla.

Hankosarvinen nuori metsäsonni, 4 piikkiä puolellaan, oli liikkeellä Nuorttiaavan laidalla aamulla (kuva vas.). Paikka oli sama, jossa tapasin kaksi edellistäkin, talvipolanteen varrella. Tämä oli taas eri eläin, joten suurriistaa riittää. Tuoreita jälkiä tuli vastaan muuallakin päivän mittaan.

Yli-Nuortin varressa, kesäsillan luona oli jälkiä jäällä (kuva kesk.). Saukkopari oli noussut yöllä ylös jokea myöten. Jäljillä oli verta merkkinä siitä, että jotain elävää oli saatu vedestä kiinni. Paikalla oli myös ketun, minkin ja kärpän jälkiä. Näistä minkin jäljet oli tuoreimmat. Se oli juossut edeskahtaalle. Aavistaen tilannetta seurasin jälkiä jonkin matkaa ylävirtaan, ja pääsinkin näkemään isokokoisen minkin pulahtavan veteen (kuva oik.). Tämä elukka oli liikkeellä vielä ennen yhtätoista, vaikka yöeläjä onkin.

Lintumaailmaan kuului tänään korppeja valvontalennolla, kuukkeli istui kelon latvassa muuten vain. Teeriä oli koivuissa ruokailemassa, kuten myös urpiaisia. Niitä näin tänään vain yhden, noin kolmenkymmenen yksilön parven tunturin pohjoisrinteellä. Aseman punatulkut olivat laskujeni mukaan taas lisääntyneet määrällisesti yhdellä. Muut ruokavieraat olivat entisellään. TH