Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

"Kutsajoen alue on kuuluisa suurenmoisesta, erämaisesta kauneudestaan ja harvinaisista, jylhistä luonnonmuodostumistaan. Kutsajoen Nivajärvi sijaitsee kapeassa vuorirotkossa, jonka seinät alempana ovat jyrkkää, jylhiin ja mitä vaihtelevimpiin muotoihin lohkeillutta kalliota, juurella ryökkelikkö sikin sokin makaavia jättiläispaasia. I. K. Inha on verrannut järvijaksoa sarjaan vuorisaleja, joissa vesi on lattiana. Eri lajiset puut ovat vallanneet kasvupaikan kaikissa mahdollisissa lomissa ja penkereillä; ylempänä rajoittaa kuvaa vaaranrinteen kuusikon musta, sahareunainen kehys. Katselijan rajatonta ihastusta herättävät tummien kallioitten kupeella valkovartiset, vihreälatvaiset koivut tyyneen vedenpintaan kuvastuvina. Tuulta tuntee harvoin alhaalla, ja kaikki äänet kajahtavat vallitsevassa hiljaisuudessa pelottavan kovina kallioseinistä. Komein kalliojyrkänne on yli 100 m korkea Hirveäkallio. Laaksoseinämien koko korkeus nousee paljon yli 100 metrin, ja alemmankin, jyrkän kallioisen osan aina monta kymmentä metriä."

Näin kirjoitetaan v. 1931 ilmestyneessä Suomenmaa-kirjasarjan Oulun läänin pohjoisosa-kirjassa Nivajärvestä, ennen luonnonpuiston perustamista. Luin tätä kirjaa joskus kolme-neljäkymmentä vuotta sitten, enkä osannut silloin edes haaveilla paikalla käymisestä. Haaveilun aika tuli sitten myöhemmin. 12 vuotta sitten kävin ensi kerran Kutsan alueella talvikelissä, mutta vasta 17.7.2007 toteutui tilanne, että pääsin katselemaan Nivajärveä. Kuva on otettu lähes samalta paikalta, mistä W. W. Wilkmanin kuva on Suomenmaassa. Hirveäkallio on järven oikealla puolella. TH