Wednesday, July 25, 2007
Maskaselän riekoista - Willow ptarmigan (Lagopus lagopus) in Maskaselka
Värriön tutkimusasemalla on useita kanalintujen havainnointilinjoja. Luotettavin ja pitkäaikaisin aineisto on kerätty viikottaiselta lumilinjojen hiihdosta.
Lintulaskentojen piste- ja sarkalaskennoissa havainnoidaan kanalinnut muiden lajien ohessa. Värriön luonnonpuistossa on myös yksi riistakolmio.
Syksyisin (elokuu-lokakuu) havainnoidaan erikseen, vain kanalintujen osalta, kahta Maskaselän linjaa (A ja B) Värriön luonnonpuiston pohjoispuolella sekä niille vertailuksi ns. Aseman linjaa luonnonpuiston sisällä.
Syksyiset linjat havainnoi yksi henkilö kävelemällä linjat päästä päähän ja kirjaamalla kanalinnuista näköhavainnot. Linjoja on kävelty vuosittain jaksolla 1985-2006, vaihtelevia määriä kunakin vuonna: vähintäin kerran, enintään viisi kertaa syksyssä. Jokaiselle vuodelle on laskettu lajilleen havaittujen kanalintujen määrä yhtä kävelyä kohti.
Maskaselän linjat (A ja B) on havainnoitu yhteensä 21 vuonna (1. vuosi 1986) ja Aseman linja 22 kertaa (1. vuosi 1985).
Ylimmässä kuvassa on riekkohavainnot Maskaselän A-reitille, keskimmäisessä B-reitille ja alimmassa vertailuksi Aseman reitille luonnonpuiston sisällä.
Maskaselän A-reitillä riekon kanta näyttäisi olevan pitkäaikaisessa nousussa. Nousu ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkittävä. Maskaselän B-reitillä riekot taas näyttäisivät vähenevän, mutta tämäkään suunta ei ole tilastollisesti merkittävä. Luonnonpuiston (Aseman) reitillä riekkokanta näyttää pysyvän ennallaan, mutta hajonta vuosien välillä on melkoinen.
Vuodet 2005 ja 2006 ovat olleet riekolle katovuosia; Maskaselän A-reitillä yhtä huonoja vuosia on tosin ollut kahdeksan, Maskaselän B-reitillä seitsemän ja Aseman reitillä kuusi.
Maskaselän reittien ja Aseman reitin riekkohavainnoista ei voi tehdä niin pitäviä päätelmiä kuin lumilinjoilta kahdesta syystä. Kanalintureittin aikasarja on vielä liian lyhyt; se on puolet lyhyempi kuin lumilinjoilla. Toisekseen, kanalintureitit havainnoidaan niin harvoin, että mukaan tulee pakosta nollahavaintoja, mikä vääristää tuloksia (nollapopulaatio on mahdoton, koska riekko olisi hävinnyt viimeistä yksilöä myöten luonnonpuistosta ja sen ympäristöstä). Kerran viikossa hiihdettäville lumilinjoille saadaan joka vuosi ainakin jokunen jälkihavainto.
Lintulaskentojen piste- ja sarkalaskennoissa havainnoidaan kanalinnut muiden lajien ohessa. Värriön luonnonpuistossa on myös yksi riistakolmio.
Syksyisin (elokuu-lokakuu) havainnoidaan erikseen, vain kanalintujen osalta, kahta Maskaselän linjaa (A ja B) Värriön luonnonpuiston pohjoispuolella sekä niille vertailuksi ns. Aseman linjaa luonnonpuiston sisällä.
Syksyiset linjat havainnoi yksi henkilö kävelemällä linjat päästä päähän ja kirjaamalla kanalinnuista näköhavainnot. Linjoja on kävelty vuosittain jaksolla 1985-2006, vaihtelevia määriä kunakin vuonna: vähintäin kerran, enintään viisi kertaa syksyssä. Jokaiselle vuodelle on laskettu lajilleen havaittujen kanalintujen määrä yhtä kävelyä kohti.
Maskaselän linjat (A ja B) on havainnoitu yhteensä 21 vuonna (1. vuosi 1986) ja Aseman linja 22 kertaa (1. vuosi 1985).
Ylimmässä kuvassa on riekkohavainnot Maskaselän A-reitille, keskimmäisessä B-reitille ja alimmassa vertailuksi Aseman reitille luonnonpuiston sisällä.
Maskaselän A-reitillä riekon kanta näyttäisi olevan pitkäaikaisessa nousussa. Nousu ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkittävä. Maskaselän B-reitillä riekot taas näyttäisivät vähenevän, mutta tämäkään suunta ei ole tilastollisesti merkittävä. Luonnonpuiston (Aseman) reitillä riekkokanta näyttää pysyvän ennallaan, mutta hajonta vuosien välillä on melkoinen.
Vuodet 2005 ja 2006 ovat olleet riekolle katovuosia; Maskaselän A-reitillä yhtä huonoja vuosia on tosin ollut kahdeksan, Maskaselän B-reitillä seitsemän ja Aseman reitillä kuusi.
Maskaselän reittien ja Aseman reitin riekkohavainnoista ei voi tehdä niin pitäviä päätelmiä kuin lumilinjoilta kahdesta syystä. Kanalintureittin aikasarja on vielä liian lyhyt; se on puolet lyhyempi kuin lumilinjoilla. Toisekseen, kanalintureitit havainnoidaan niin harvoin, että mukaan tulee pakosta nollahavaintoja, mikä vääristää tuloksia (nollapopulaatio on mahdoton, koska riekko olisi hävinnyt viimeistä yksilöä myöten luonnonpuistosta ja sen ympäristöstä). Kerran viikossa hiihdettäville lumilinjoille saadaan joka vuosi ainakin jokunen jälkihavainto.