Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Tänään menin Saumuristan maisemiin. Hirvasjoki oli kovassa tulvassa. Joen takana sinirinta, kellolintu lauloi vähän aikaa. Kevään ensi havainto. Muristan rinteillä jouduin kahlomaan lumessa. Pikku Saun pohjoispuolella lauloi taas kellolintu, Lapin satakieli. Se on muuten siitä harvinainen lintu, että se osaa laulaa taitavasti ja on samalla kaunis. Yleensä linnuilla on joko tai. Kellolintu ei ollut vielä ihan parhaimmillaan, mutta oli selvästi jo varannut reviirin itselleen. Se lauloi myös lennossa (kuva). Väliin se kävi etsimässä ravintoa maasta, laulaen jopa siellä. Sitten se taas nousi puihin laulelemaan. Maastokin oli hienoa, tunturisekametsää taustana komeat tunturimaisemat (kuva).

Nimeä - kellolintu, käytti muuten A.E.Järvinen kertomuksessaan "Matka kellolinnun konserttiin". Sinirinnan laulussa on kellonkin ääntä muistuttavia ääniä. Se osaa matkia hyvin.

Lähistöllä kukkui myös käki (kuva), niitä oli jo muutamia matkan varrella. Löysin myös urpiaisen pesän tunturikuusesta, 5 munaa.

Matkalla takaisin näin hirven matkalla lounaaseen päin. Useassa paikkaa oli hirvenjälkiä lounaan suuntaan. Niillä on vielä kevätvaellus meneillään.

Hirvasjoella odotti mieluisa yllätys. Tarkastaessani kallioportin koskikaran pesäpaikkaa, tuli vastaan virtavästäräkki laulaen lennossa. Kauempana oli toinen, ilm. naaras. Tännekö se asemalla havaitsemani västi tuli? Jospa ne alkaisivat pesimään, niin se olisi aseman historiaa.

Vielä löysin laulurastaan pesän (2 munaa) joen länsipuolelta ja läheltä asemaa urpiaisen rakentamasta pesää. Harmaasieppoja näin parissa paikkaa. Voi sanoa, että talven valta on väistynyt, ja kevät voittanut, kun käki, sinirinta ja harmaasieppo ovat tulleet maisemiin. Kesä tulee kesäkuun puolivälissä, kun lapinuunilintu saapuu. TH