Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Sitkeästi hiihtäjän yläpuolella kiertelevä ja kronkkuva korppi kertoi, että Rakitsan laaksossa on jotakin outoa. Hetken vielä hiihdettyäni näin hangesta pilkottavan poron ruhon. Se oli lähes hautaantunut edellisenä yönä tuiskunneeseen lumeen.

Hiihdin ensin kierroksen ruhon ympäri, ja totesin, että hangesta ei löydy ainakaan tuoreita suurpetojen jälkiä. Soitin sitten tukikohtaan ja pyysin paikalle tutkimusasemalla työskentelevää Toivo Eteläahoa, joka on "siviiliammatiltaan" poromies.

Toivo saapui, penkaisi lunta ja totesi, että täällähän on kaksi poroa. Ja sarvistaan kiinni toisissaan (alempi kuva oikealla). Selvä tapaus: kaksi vaadinta olivat kiistelleet ilmeisesti ruokapaikasta, tarttuneet kiinni sarvistaan, juuttuneet sitten tuppuroidessan syvään lumeen, uupuneet siihen, ja korpit olivat saapuneet paikalle.

Isompi, enemmän näkyvillä oleva poro oli jo kuollut, ja korpit olivat hakanneet ruhoa jo pahoin. Pienempi, lähes hankeen hautatunut poro eli vielä, mutta sitäkin korpit olivat nokkineet kylkeen niin, että se jouduttiin lopettamaan.

Toivo tarkasti porojen korvat ja totesi porojen kuuluvan Sallan pohjoiseen paliskuntaan. Hän leikkasi lopuksi porojen korvat (vasen kuva alhaalla) talteen toimitettavaksi porojen omistajalle. Muuta ei ollutkaan tehtävissä. Korppien jo nokkimat ruhot oli jätettävä petojen haaskaksi.

Porojen, etenkin naarasporojen (vaatimien) tarttuminen toistensa sarviin näin kohtalokkain seurauksien on verraten harvinaista, mutta sitä tapahtuu silloin tällöin paksun lumen aikana.