Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Vaikka syksy tulee kalenterin ja auringonkierron mukaan, rehevissä kuruissa on silti vielä hyönteisiä, koska yöpakkasiakaan ei ole ollut. Muuttolintujen poikueet tankkaavat tätä valkuaisravintoa ennen lähtöään. Rakitsankurun (joka on oikeastaan laakso vain Rakitsanvaaran ja Värriötuntureiden välissä) alapäässä (vasen kuva) oli tänään koivuista ja kuusista kirvoja syömässä kymmenkunta pajulintua. Rakitsankurun satulassa (oikea kuva) oli taas järripeippoja koivunkäkkäröissä parikin poikuetta. Lisäksi satulasuon laiteilla lenteli pari punakylkirastasta varoitusaaääniään huudellen. Kuusen latvassa yritti lyhyttä laulusäettä taviokuurna. Se tosin lähtee muuttolinnuista viimeisenä, joinakin vuosina vasta marraskuussa.

Although the autmn is coming based on calendar and day length, the valleys between the fells are still lush. As there have been no night frosts yet, there are enough insects in the trees for the migrating birds to feed. They want to fill their protein reserves before take off. In the lower (norther) part of Rakitsankuru valley (leftside photo) about 10 Willow warblers were eatings aphids on the branches of Norway spruces and Downy birches. By the saddle peatbog of Rakitsa (rightside photo) a school of Bramblings (mostly juveniles) were browsing the Downy birches, and a couple of Redwings were shouting their alarm calls. A lonesome Pine grosbeak tried to find its song verse in the top of Norway spruce. Pine grosbeaks are not in a hurry to go. In some years they are seen in Varrio still in November.