Friday, August 11, 2006
Riistakolmio - Game triangle
Teimme Värriön luonnonpuistossa tänään riistakolmiolaskennan, joka on osa koko maan laajuista riistaseurantaa. Värriön riistakolmio kulkee 12 kilometrin matkan tuntureita, vanhoja metsiä ja soita. Kolmio on merkitty pysyvästi maastoon, puihin sinisellä maalimerkeillä.
Reitiltä, 60 metrin saralta löytyi yksi metsopoikue (koppelo ja kolme poikasta) sekä kaksi yksinäistä koppeloa.
Riekkoja ei sen sijaan tavattu yhtään, vaikka reitti kulki useamman kilometrin riekolle tyypillisä suobiotooppeja (kuten ylemmässä kuvassa, tai alemmassa kuvassa Härkätunturin koillispuolella. Riekon puuttuminen linjalta voi tuntua ihmeelliseltä, koska Värriö luonnonpuiston riekkokantojen pitäisi olla selvässä nousussa (katso Luontopäiväkirjan merkintä 28.7.2006). Riekon löytäminen ilman kanakoiraa on elokuun puolivälissä perin vaikeaa. Riekko juoksee kulkijan edellä ja lymyää tiheässä suon varvikossa lähtemättä lentoon. Kaiken todennäköisyyden mukaan riekkoja löytyy taas seuraavan talven lumilinjoilta yllin kyllin.
The annual game count, so called game triangle was done today. It is part of national game animal monitoring. The game triangle in Varrion traverses as a block of 60 meters wide altogether 12 kilometers fells, old forests and peatbogs. The route is permanent and it has been marked with blue paint in the trees.
The balance in the count was: 1 female Capercaillie with 3 chicks, and two other lonesame female Capercaillies.
We did not manage to meet any Willow ptarmigans, even if we passed several kilometers suitable moisland biotypes like the one in the upper picture and the other in lower picture (the fell behind is Harkatunturi). This might sound strange as the stock of Willow ptarmigan in Varrio Nature Reserve is on a rising trend (see Nature Diary post 28 July 2006). Willow ptarmigan, however, is very difficult to find in the middle of August without a trained standing dog. The birds are hiding under bushy peatland vegetation and they are running in front of wanderer, without jumping to flight. According to our prognosis we will again see Willow ptarmigans in winter in the snow lines as we have seen them in the past few years.
Reitiltä, 60 metrin saralta löytyi yksi metsopoikue (koppelo ja kolme poikasta) sekä kaksi yksinäistä koppeloa.
Riekkoja ei sen sijaan tavattu yhtään, vaikka reitti kulki useamman kilometrin riekolle tyypillisä suobiotooppeja (kuten ylemmässä kuvassa, tai alemmassa kuvassa Härkätunturin koillispuolella. Riekon puuttuminen linjalta voi tuntua ihmeelliseltä, koska Värriö luonnonpuiston riekkokantojen pitäisi olla selvässä nousussa (katso Luontopäiväkirjan merkintä 28.7.2006). Riekon löytäminen ilman kanakoiraa on elokuun puolivälissä perin vaikeaa. Riekko juoksee kulkijan edellä ja lymyää tiheässä suon varvikossa lähtemättä lentoon. Kaiken todennäköisyyden mukaan riekkoja löytyy taas seuraavan talven lumilinjoilta yllin kyllin.
The annual game count, so called game triangle was done today. It is part of national game animal monitoring. The game triangle in Varrion traverses as a block of 60 meters wide altogether 12 kilometers fells, old forests and peatbogs. The route is permanent and it has been marked with blue paint in the trees.
The balance in the count was: 1 female Capercaillie with 3 chicks, and two other lonesame female Capercaillies.
We did not manage to meet any Willow ptarmigans, even if we passed several kilometers suitable moisland biotypes like the one in the upper picture and the other in lower picture (the fell behind is Harkatunturi). This might sound strange as the stock of Willow ptarmigan in Varrio Nature Reserve is on a rising trend (see Nature Diary post 28 July 2006). Willow ptarmigan, however, is very difficult to find in the middle of August without a trained standing dog. The birds are hiding under bushy peatland vegetation and they are running in front of wanderer, without jumping to flight. According to our prognosis we will again see Willow ptarmigans in winter in the snow lines as we have seen them in the past few years.