Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Värriön tutkimusasemalla on kolme noin 20 kilometrin mittaista kanalintujen havainnointilinjaa, jotka kävellään syksyisin keskimäärin kolmeen kertaan juuri ennen metsästyskauden alkua tai sen aikana (ks. Teuvo Hietajärven merkintä Luontopäiväkirjaan 23.8.2006). Kanalintulinjat on alun perin merkattu riistalle luontaisiin elinympäristöihin kuten kuvan Puolivälinjängän laiteille. Verraten pitkä päivittäinen havainnointimatka takaa myös sen, että riittävästi vaihtelevia biotooppeja on saatu mukaan.

Kanalintulijoista yksi (Asemanlinja) on Värriön luonnonpuiston sisällä. Sen havainnointi alkoi syyskesällä 1985. Kaksi muuta linjaa, Maskaselkä A ja Maskaselkä B ovat vertailulinjoja Värriön luonnonpuistosta pohjoiseen, suojelualueen ulkopuolella, kanalintujen normaalilla metsästysalueella. Maskaselän linjojen havainnointi alkoi 1986. Vertalun tavoite on seurata pitkäaikaisin havainnoin, miten kanalintujen kannat muuttuvat vuosien myötä toisaalta täysrauhoituksen alueella ja toisaalta normaalin metsätalouden ja kanalintumetsästyksen alueella.

Vielä ennen 1980-luvun puoliväliä Maskaselän metsätalous oli laajaperäistä: hakkuita ja metsänhoitotoimia oli vähän. Sen jälkeen metsissä alkoivat suhteellisen voimalliset hakkuut, ja havainnointilinjoille tuli hakkuuaukkoja ja myöhemmin taimistoja. Maskaselän B-linjan alueella hakattua metsää myös kulotettiin.

Voisi olettaa, että voimallisen metsätalouden tulo Itä-Lapin vanhaan metsään yhdistettynä normaaliin metsästykseen vaikuttaa riistakantoihin, ja vaikutuksen huomaa suojelualueen ja suojelemattoman alueen välillä juuri kanalintujojen laskennoissa. Riistalinnuista metso on alueen tärkein ja myös määrältään runsain seurattavaksi.

Oheisessa kolmessa graafissa on metsojen havaintomäärät Värriön luonnonpuiston sisällä (ylin kuva, vuode7 1985-2005) ja sen ulkopuolella Maskaselän kahdella linjalla (A, keskellä ja B, alhaalla, molemmissa vuodet 1986-2005).

Värriön luonnonpuistossa metson kanta on verraten vakaa. Hyvän kanalintuvuoden 2003 piikki erottuu, se aiheuttaa kantaa nousun, mutta (trendisuoran) nousu ei ole tilastollisesti merkittävä.

Maskaselän A-linjalla metsojen havaintomäärä putosi 1980-luvun lopulla, mahdollisesti juuri hakkuiden seurauksena. Metso näyttää palanneen alueelle 2000-luvun alkupuolella. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin suuri, eikä paluun aiheuttamalla (trendisuoran) nousulla ole tässäkään tapauksessa tilastollista merkitsevyyttä.

Maskaselän B-linjalla metsoja on tavattu ylipäänsä vähemmän kuin muilla linjoilla, ja ne vähätkin metsot näyttävät lähes hävinneen alueelta hakkuiden alettua. Kannassa näkyvällä (trendisuoran) laskulla on tilastollinen merkitsevyys (laskun todennäköisyystaso on yli 99 prosenttia).

(Klikkaa kutakin kuvaa isommaksi, katso kaikkien havaintosarjojen tarkempi aineisto Värriön tutkimusaseman verkkosivulta).

Vario Research Station has three game bird counting lines. Each of them is about 20 km long. They are walked through every autumn between mid August and mid October on average three times (see post of Teuvo Hietajarvi in Nature Diary, of 23.8.2006). The game bird counting lines have been demarcated in the field in such biotopes which represent the original hunting areas in this wilderness. The rather long length of the line also guarantees that there is variation between different biotopes enroute.

One of the counting lines is inside the Nature reserve. The first observations are from autumn 1985. The other two: Maskaselka A and Maskaselka B are outside of the reserve, in normal hunting areas. The objective ir to compare changes of game bird populations inside and outside of conservation areas in the course of time. The Maskaselka lines are, besides hunting, subject to normal forestry operations.

Before mid 1980s the forestry operations were only few around Maskaselka. Harvests and subsequent silvicultural operations were started towards the end of 1980s. In Maskaselka B area there was also some controlled burning before the logging areas were reseeded or replanted for Scots pine. We could hypothesize that the loggings and silvicultural operations have had an effect on the game bird populations during the past two decades. Especially this might be the case with Capercaillies which is most sensitive to forest operations.

The three graphs above show the average number of observed Capercaillies over the observation period; the graph for the inside Nature Reserve is on top. There is a slight rise in the Capercaillie populations inside the nature reserve, but the rise is not statistically significant. The sinking trend line in Maskaselka A is not significant either, but for Maskaselka B it is significant.

The observation period of about 20 years seems still to be too short to get convincing trend lines for the Capercaillie populations. However, the following interpretation is near: Full conservation will conserve the Capercaillie as well by stabilizing the population; forestry operations together with normal hunting pressure is apt to lower the Capercaillie populations, at least for two decades after the logging operations.