Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Värriön luonnonpuiston toukokuinen äänimaailma - lintujen äänet - poikkeaa melkoisesti muusta Suomesta. Ilmassa soi täälläkin lähes taukoamaton linnun laulu, mutta lajien kirjo on köyhempi ja lajikoostumus erilainen kuin etelämpänä.

Hätkähdyttävin havainto on, että lähes koko Suomen kevätmetsän tunnusomaisin ääni, peipon laulu puuttuu tyystin luonnonpuiston ydinalueesta: Värriötuntureiden rinteiltä, niiden välisistä kuruista ja niitä ympäröivistä outamaista. Peipon korvaa järripeippo (kuvassa naaras Värriön pitkospuureitillä). Järripeipon ryystävä ääni kuuluu Värriön metsäalueilla päivittäin, parhailla paikoilla lähes taukoamatta.

Muita metsän tyypillisiä, päivittäin kuultavia laulajia ovat punakylkirastas, pajulintu, leppälintu ja kirjosieppo. Kutsuääniään huutelevat käpylinnut ja urpiainen. Kuruissa ja soiden laiteilla kuulee pajusirkun tirskuttavan äänen. Kuusikoiden laulurastaan ja männiköiden kulorastaan kuulee myös kutakuinkin varmasti, mutta ne eivät ole yhtä ääneikkäitä kuin punakylkirastas. Kuusikkokuruissa kuulee illan tyvenessä myös punarinnan.

Itse tunturi, koivuvyöhykkeen yläpuolella on toukokuussa verraten hiljainen. Niittykirvinen ja kivitasku ovat lähes ainoat varmasti löytyvät ja kuuluvat lajit. Ylilentäviä urpiaisia on tunturissakin tosin säännöllisesti.

Labels: järripeippo, kirjosieppo, kivitasku, kulorastas, laulurastas, leppälintu, niittykirvinen, pajulintu, punakylkirastas, punarinta, urpiainen