Saturday, October 02, 2010

Kultarinta / Pine marten














Tullessani kahden maissa hakkuuaukealta korpikuusikkoon, kuulin kuusen takaa hiljaista rapinaa, aivan kuin orava olisi noussut puuhun. Siirryin kuusen takaa katselemaan toiseen, kallellaan olevaan kuuseen, mistä arvelin rapinan kuuluneen. Mitään ei näkynyt. Katselin puuhun ylös ja alas siirtyen sivusuunnassa, eikä mitään. Kyllä se orava yleensä tullee näkyviin, mutta nyt tuntui olevan piilossa.


Sitten huomasin 5-6 m korkeudella jotain tummanruskeata - ja vaaleareunaisen korvanlehden. Näätä! Niinpä tietenkin!


Tätä tilannetta ei nyt parane missata! ajattelin ja kaivoin vapisevin käsin kameraa repusta. Lopulta kameran onnistui kuin minusta ja kiireestäni huolimatta tulla repusta ulos, ja niin se asettui kuvaushollille.


Napsin jonkin kuvan, ja siirryin sitten toiselle puolelle yrittäen oikein varovasti liikkua, etten vain karkoita kaveria. Näätä näkyikin paremmin toiselta puolen. Se oli tummahko, kultakurkkuinen vaihtopuvussa oleva yksilö, vanha ja ilmeisesti koosta päätellen naaras.

Näätä katseli vajaan kymmenen metrin päässä olevaa ilmestystä eloisin silmin, vähän peloissaan. Sitten se alkoi murisemaan, vähän kuin haukkuen, kuin kyllästyneenä. Sitten se hyppäsi viereiseen, korkeampaan kuuseen, mikä sekään ei ollut kymmentä metriä korkeampi. Sieltä se killisteli käpyjen seasta.


Tutkin kuusen tyveä tilanteen hieman rauhoituttua, ja huomasin onkalon kallellaan olevan kuusen juuriston alla. Siellä oli näädän makuupaikka, sammalvuoteella. Mikä näppärä paikka!


Miksihän se lähti karkuun? Enhän minä olisi sitä voinut huomata koloon. Mutta ei ne eläinten teot ole aina niin järkeviä. Se oli varmasti vain reaktio nukkujan yht'äkkiä tullessa herätetyksi.


Mutta rapina oli hyvin hiljaista näädän noustessa kuuseen. Osaksi se johtui siitä, että puu oli kallellaan, mutta osaksi taas näädän tyylistä käyttäytyä. Se ei kuuluvasti kipaise puuhun tiksauttelemaan kuten orava, vaan koettaa olla niin kuin ei olisikaan eikä mitään tekisikään. Näädällä ei kerta kaikkiaan ole mitään kiinnostusta olla varsinkaan ihmisen kanssa tekemisissä. Se haluaa vain olla omissa oloissaan, ja elää omaa näädän elämäänsä.


Kun tulin siihen tulokseen, että kuvia on tarpeeksi, jätin tortunpalasen näädän makuupaikalle ja kerroin sille, että siellä olisi vähän makuupalaa. Vielä kehuin, kuinka hyvä kuvauskaveri se oli, ja niin lähdin nostelemaan upottavaa korpea pitkin. Kultarinta jäi katselemaan kuusen latvasta oudon kulkijan perään. TH

Comments: Post a Comment

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?