Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Lämpötila kohosi aamuun mennessä kahdeksaan, ja iltaan mennessä se oli enää reilun neljä astetta pakkasella. Aamun pilvet haihtuivat iltapäivällä. Illalla taivas oli täyskirkas. Tuuli vaikutti sen, että pakkanen ei kiristynyt pilvien haihduttua.

Tänään näin jo metsojakin. Vedenjakajan itäpuolella yksi lähti kiepistä puolenpäivän aikoihin. Väliojalla kaksi yksinäistä oli kävelyllä, paeten sitten näkymättömiin. Siellä oli myös koppelo hakomassa, varmaan vanha tuttu. Sauojan muristalla myös tutun näköinen vanha uros istuskeli männyssä ruokalevolla. En alkanut selvittää tuntomerkkejä siitä, mutta piirteet ja olemus kertoivat omaa kieltään.

Riekkoja näin neljä. Niistä kaksi tuli vastaan lennossa. Vähän ajan päästä näinkin sillä suunnalla ketun nousevan Saun rinnettä ylös, liekö syyllinen riekkojen lentoon. Kettu nousi rinteen ylös, väliin pysähdellen ja katsellen, tuulen heiluttaessa häntää. Ei ollut aseman kettu, rinta oli vaaleampi ja hännänpää valkoisempi. Sen pakoetäisyys oli n. 400 m ja kettu oli liikkeellä kahden aikaan.

Tämä talvi on ollut hieno tykyn suhteen. Komeita tykkykuusikoita on varsinkin Saun ympärillä ja Värriötunturien eteläpäässä. Tänään sain ihailla Pikku Saun länsirinteen kuusikkoa iltapäivän auringonkajossa. TH