Thursday, April 02, 2009
Pohdintaa lapintiaisesta - On Siberian tit or Gray-headed chickadee
Lapintiainen lienee eräs Lapissa jyrkimmin taantuneita lintuja, ainakin mikäli vanhat runsausarviot pitävät paikkansa. 1800-luvun lopulla ja tämän vuosisadan alussa laji oli vielä varsin runsas. Enwaldin mukaan lapintiainen oli 1880-luvulla Venäjän puolella havumetsien yleisin lintu ja yhtä yleiseksi laji luokiteltiin Kuolajärvellä (Salla). Sodankylässä lapintiainen oli Finnilän mukaan vuonna 1913 havumetsävyöhykkeessä hyvin yleinen (kuusi pesälöytöä) ja Sallassakin melko yleinen vuonna 1914 (kaksi pesälöytöä). Merikallion mukaan lapintiainen oli vuonna 1917 Oulangalla kaikkialla yleinen, paikoin ehkä “ylen yleinenkin”. Ainoastaan harvoissa kanerva-jäkälätyypin metsissä (CCLT-) se oli vain “jotensakin yleinen”. Eri metsätyypeillä lapintiainen oli runsain, toiseksi runsain tai kolmanneksi runsain lintulaji.
Lapintiainen oli siis 1800-luvun Itä-Lapissa yleisempi kuin nykyiset ykköset pajulintu ja järripeippo, tai ainakin samaa tasoa.
Jo 1930-luvulle tultaessa lapintiainen näyttää taantuneen, sillä P. Suomalainen totesi lajin olleen Merikallion aikaan yleisempi. Lumiala ja H. Suomalainen tekivät lajista vuonna 1938 noin 25 havaintoa. Toisen maailmansodan aikana Franz tapasi lajia säännöllisesti talvella Alakurtissa. Merikallion (1958) mukaan lapintiaiskannan tiheys oli Metsä-Lapissa 1940–1950-luvuilla 2.9 paria/km² ja Peräpohjolassa 2.1 paria/km².
Lapintiaisen pitkäaikainen taantuma on jatkunut näihin päiviin saakka. Piste- ja sarkalaskennan yhteenlasketussa aineistossa lapintiainen on havaittu 17 vuoden aikana yhteensä vain 21 kertaa. Siitä johdettu Värriön luonnonpuiston pesimäkanta on vain 38 paria. Keskitiheytenä se vastaa 0.3 paria/km² eli vain kymmenesosa Merikallion havaitsemasta tiheydestä 50 vuotta sitten.
Mihin lapintiaiset ovat 100 vuoden aikana kadonneet? Sitä ei voine selittää viime vuosien ilmastonmuutoksella, koska jokin käynnistyi jo 100 vuotta sitten. Sitä ei voine selittää myöskään 1900-luvun jälkipuoliskon laajoilla metsänhakkuilla, koska lapintiaiskanta on pudonnut ehkä jyrkimmin juuri ikihakkaamattomassa Värriön luonnonpuistossa.
Labels: lapintiainen
// posted by Veli Pohjonen @ 19:48 
