Sunday, March 22, 2009
Hirvasjoen Petäjärinteellä - In the pine forest of Hirvasjoki
Värriön tutkimusaseman itäpuolella on satojen hehtaarien laajuinen, verraten tasainen vanha mäntymetsä, Hirvasjoen Petäjärinne. Se on kirveen koskematon laaja erämaa-alue Värriön luonnonpuiston ytimessä. Koska se sijaitsee Venäjälle laskevan Hirvasjoen vedenvaluma-alueella, uittoihin perustuvat Lapin metsänhakkuut eivät koskaan ulottuneet tänne.Kyseessä on myös ns. Samperin toteutumaton savotta. Kemi-yhtiön metsäpäällikkö Hugo Richard Sandberg lienee ollut suuntaamassa maineikkaita vetureitaan myös jo näihin männiköihin 1913-1914. Silloin kalliiksi osoittautunut konesavotta kuitenkin pysäytettiin, ja siitä lähtien Hirvasjoen Petäjärinne on saanut olla kutakuinkin turvassa.
Männikölle on tyypillistä paitsi laajassa mitassa tarkastellen tasaisuus, myös se että metsikön tiheys on verraten harva. Elävien puiden seassa on harvakseltaan keloja ja tuulenkaatoja. Niiden juurakkolaikkuihin metsä myös hitaasti uudistuu.
Mäntyjen rungoilla ja oksilla kasvaa runsaasti mustaluppoa eli tummaluppoa (Bryoria fuscescens, näkyy kuvassa vasemmalla tummana männyn oksalla), jota porot laiduntavat luppoaikana.
Kun hanki jäätyy huhtikuulla niin kovaksi, että kaivuu on porolle vaikeaa, porot alkavat syödä yhä enemmän mustaluppoa mäntyjen rungoilta. Se onnistuukin lumen paksuuden puolesta, koska Värriön ylängöllä lumipeite on paksuimmillaan vasta noin 20. huhtikuuta. Osa luposta on hangella, tykyn murtamissa ja pudottelemissa oksissa.
Luppoaika lähestyy. Yksinäinen poro oli jo kiertänyt vanhaa mäntyä luppoa hamuten, ikään kuin inventoiden etukäteen loppukevään ruokamaita (kuva oikealla). Juuri laajojen, vanhojen luppometsien takia Värriön luonnonpuisto on arvokas talvilaidunalue Sallan pohjoiselle paliskunnalle.
Petäjärinne, etenkin sen laitamiltaan on myös metsojen aluetta. Varsinkin koppelot hakovat vanhoissa männyissä mieluusti. Metsä on sen verran avaraa, että koppelot lymyävät pedoilta suojassa tuuheimpien mäntyjen latvuksissa tai pudottautumalla ja piiloutumalla kieppiin heti,
kun kupu on täynnä hakoja.
Rinteen länsiosassa, Rakitsan vaaran juurella oli 4-5 koppeloa. Osa oli tiiviisti mäntyjen oksien seassa, mutta yksi koppelo oli kiepissä jo klo 12:30, hakomispuunsa juurella (kuva vasemmalla, menoaukko vasemmalla, lentoonhypyn aukko oikealla).
Menomatkan hiihto Hirvasjoen Petäjärinteessä päättyi Hirvasjoen porokämpälle (pikkukuva oikealla). Se on Sallan pohjoisen paliskunnan tukikohtia.
Kuvassa (kämpän oven vasemmalla puolella; avaa isompi kuva) näkyy kaksi muinaista hiihtäjän apuvälinettä ajalta ennen moottorikelkkoja. Ne ovat ahkioita. Lähempänä ovea on päreahkio, jota mm. eräkirjalija A.E. Järvinen nimitti veturiksi.
Lisää menohiihdon kuvia Petäjärinteeltä.
Paluumatkalla oijustin suoraan Hirvasjoen porokämpältä Rakitsan vaaran yli Värriön tukikohtaan. Joissakin kartoissa Rakitsan vaaran huippua kutsutaankin Kämppälaeksi.
Kämppälaelle päästyäni koko aamupäivän Värriön tunturijakson päällä matanut pilvilautta hajosi, taivas osittain selkeni, ja seutu muuttui pohjoisesta pyyhkivien nopeatempoisten sakeiden lumikuurojen kentäksi. Osansa lumikuuroista sai Sauoiva, kuten muutkin laet.
Lisää paluuhiihdon kuvia Rakitsan Kämppälaelta.
*****
East of Varrio Research Station a large, old Scots pine forest is found, called Hirvasjoen Petajarinne, Scots pine forest of Hirvasjoki river. It is an uncut forest area of several hundred hectares.
Abundant Speckled horsehair lichen (Bryoria fuscescens) is found growing on the trunks or on the branches of Scots pine there. This lichen is valueble late winter feed for reindeer. When the snow is at its deepests and har enoug from the surfuca, the reindeers start to go around the trees looking for their feed (picture to the right).
Female capercaillies (Tetrao urogallus) also like the old Scots pine trees, using needles for their winter feed. The birds are hiding and browsing inside the top, and soon when the belly or crop of the bird is full of needles, they drop to the snow to hide, and for digesting the needles there.
I managed to see 4-5 female capercaillies on the western edge of the forest. One was already inside the snow even if it was midday (12:30). The diving hole and escaping hole (to the right) are seen in the photo (picture to the left)..
More photos from old Scots pine forest.
After reaching the cabin of reindeer herdsmen (Hirvasjoen porokamppa, small picture to the right), I returned to Varrio Research station via Rakitsa hill, the top of which is also called Kamppalaki. The weather partly cleared up, but occational abundant snow showers were received from the north. In the last picture such a shower is weeping over Sauoiva fell (615 m).
More photos from Kamppalaki of Rakitsa hill.
Labels: koppelo, metso, mustaluppo, poro
// posted by Veli Pohjonen @ 17:34 
Comments:
<< Home
"Eppäillä tuota soppii",siis Simbergin halua Hirvasjoen Petäjärinteelle.Vastamaata on pitkälti,Kuntasjoen uomakin ylitettävänä.Suttia,kelkan jalaksien jarruheinää olisi kulunut melko ja lailla.Petäjärinteen,vaikka vanhaa metsää onkin,tukkien laatu on perin huono tuolle ajalle.Sen ajan tukkivaatimuksista saa hyvän kuvan Nuorttin retkeilyreitin varrella olevista 1900-luvun alussa leimatuista vielä kasvavista männyistä(leimakirveen leima on vieläkin näkyvissä).Metsähallitukselle puut olisivat tietysti myöhemmin kelvanneet,mutta niillehän nyt kelpaa ns. metsänhoidon nimissä pihojen marjapensaatkin ! Muuten, A.E. Järvinenkin vielä 50-luvulla sanoi radiohaastattelussa että Lapin laadukkaimmat metsävarat ovat Nuorttijoen vesistössä.Siis olivat.
P.Erämies
Post a Comment
P.Erämies
# posted by 
: 21:50
: 21:50 << Home
