Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Pitkänjängän eteläpäässä oli 4-5 yksilön riekkoparvi puolenpäivän jälkeen. Riekot olivat melko arkaluontoisia, mutta pääsin kuitenkin kopioimaan niitä muistikortille kuusikon kätkössä. Tietokoneella katseltaessa paljastui mielenkiintoinen asia.

Muutamia vuosia sitten pyydystimme riekkoja elävinä, ja varustimme niitä radiolähettimillä lähes 400 yksilöä. Silloin opimme talviolosuhteissa määrittämään linnut iälleen ja sukupuolelleen, kun lintu oli käsissä.Oheisessa kuvassa oikeanpuoleisella linnulla näkyy oikean siiven sulkien mustat ruodot. Yhdessä sulassa ruodon musta väri on levennyt, mikä on yleensä nuoren linnun merkki. Kuvan linnulla väri on jopa niin levennyt, että väittäisin, että se on nuori yksilö. Se tarkoittaa taas sitä, että ainakin yhden riekon pesintä jossain lähiseuduilla on onnistunut, vaikka kesä olikin huono kanalintujen pesinnän suhteen. Vain kerran olen syksyn aikana tavannut nuoria riekkoja, mikä tapaus oli syyskuun lopulla Rajavaarassa (kts. luontopäiväkirja!).

Joskus tosin vanhallakin linnulla voi olla mustan värin leventymää siipisulissa, mutta se on harvinaista. Tässä tapauksessa pieni parvi on lisänä todistamassa sitä, että lintu on nuori, sillä nuoret linnut pysyttelevät usein poikueena pitkäänkin. Linnun sukupuolta on vaikea mennä määrittämään, mutta koko ja nokan pienuus voivat olla merkkinä naaraasta.

-----

Riekot voivat kyllä liikkua pitkästikin syksyisin ja keväisin, eri suuntiin. Tutkimuksissamme totesimme joidenkin yksilöiden tulevan kaukaakin talvehtimaan tunturialueellemme. Jopa n. 50 km siirtymiä todettiin. Keväällä samoin toiseen suuntaan, pois tuntureilta. Sama yksilö saattoi tehdä tämän muuttomatkan toisenakin vuonna. Nuoret naaraat olivat kaikkein liikkuvaisimpia.TH