Friday, February 01, 2008

Metson maa / The land of Capercaillie

Päivä oli pilvinen, sateli etupäässä pientä hiukkasta. Tunturissa myrskysi voimalla, mutta alamaissa oli vähän rauhallisempaa. Lounaasta puhaltava tuuli keräsi lumihiukkaset kuorrutukseksi puiden lounaissivulle. Kahdeksan asteen pakkanen ja viima vaikuttivat niin, että tuuleen päin ei mielellään kovin kauaa katsellut.

Vedenjakajan itäpuolella karkasi yksinäinen riekko kulkijaa. Vähän lännempänä hakoi metso tunturimännyn latvassa.

Haaskakummussa oli kolmen ukkometson porukka myös hakomishommissa. Sattuipa niinkin, että toinen metso tuli kauempaa istahtaen toisen viereen, jolloin tämä joutui väistymään. Oliko tarkoitus vai sattumaa, en tiedä. Näytti kuitenkin tahalliselta.

Värriö 4:n itäpuolen kuusikosta löytyi sieltäkin metso. Se oli maassa. Liekö koskaan nähnyt moottorikelkkaa, koska ei oikein osannut pelätä kummaa kulkijaa. Niinpä se päästikin lähes viereen tekemään tuttavuutta. Lopulta linnun kärsivällisyys petti, ja se nousi kuusenlatvaan arvioimaan tilannetta.









Värriön kuusikoissa on koivujen lisäksi siellä täällä joku mänty. Näiden mäntyjen neulaset nä
yttävät olevan metsojen mielestä maukkaampia, kuin männiköillä sijaitsevien mäntyjen neulaset, koska metsot yllättävän paljon asuvat kuusikoilla.














Tuntsajoelta löytyi taas saukonjäljet. Se oli heittänyt lenkkiä maajalassa kauempana joesta, palaten kuitenkin takaisin. Joella oli myös kaksi koskikaraa. Kauempana joesta oli pieni urpiaisparvi. TH


Comments: Post a Comment

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?