Värriön luontopäiväkirja - Varrio nature diary

Värriön luonnonpuisto on napapiirin takana, ja joulun molemmin puolin on muutaman päivän jakso, jolloin aurinko ei nouse. Uuden vuoden jälkeen aurinko näyttäytyy ensimmäisen kerran teoreettisesti, ja myös perimätiedon mukaan 5. tammikuuta.

Vuoden alkupäivät ovat normaalivuosjna pilvisiä ja lumisateisia, eikä ensiaurinkoa ole juuri päässyt kuvaamaan. Ainakaan digikameroiden aikakaudelta (2000-luvulta) tällaista kuvaa ei ole.

Jo viime yö oli tähtikirkas ja sen perään taivas pilvetön, joten auringon ihme oli mahdollinen kuvata, juuri tänä teoreettisen nousun 5. päivänä tammikuuta. URSAn almanakan mukaan aurinko on lakipisteessään Sodankylän pituuspiirillä kello 12:20. Värriö on 50 km Sodankylästä itään, ja aurinko nousee joitakin minuutteja aikaisemmin.

Hiihdin kipakassa pakkassäässä ja kovassa lounaistuulessa Rakitsan vaaraan jo 11:30, todistamaan odotettua ihmettä. Rakitsan vaaraan siksi, että Värriötuntureiden ketju jää sieltä katsottuna sopivasti hivenen lounaaseen, eikä peitä horisonttia (ensimmäinen kuva: Värriö III:n silhuetti oikealla).

Rakitsalta näkee myös Sauoivan, Nuorttitunturin ja Venäjän puolen tuntureiden laet, joille aurinko paistaa ensimmäisenä. Näin myös tapahtui jo klo 11:45.

Ja näkyihän se aurinko, noin 45 minuutin ajan, parhaimmillaan miltei kokonaisena kiekkona. Auroingon kehrä näkyy jo toisessa kuvassa lähes kokonaan horisontin yläpuolella, mutta parhaiten se näkyy parhaiten oikeanpuoleisessa, voimakkaasti käsitellyssä kuvassa.

Rakitsan vaaran tunturikoivut, katajat ja pienet männyt kylpivät valjussa, punertavassa tammikuun alun valossa klo 12:11.

Päivän lintuhavainnot: noin 10 yksilön urpiaisparvi Rakitsan kurun pohjoispäässä.